Lomaa vietettiin viikon verran Hossan retkeily alueella Kainuussa, aika lähellä kuusamoa. Alueella on todella paljon vesistöjä, valinnan varaa löytyy pienistä lammista aina kunnon koskialueisiin. Yksi yhteinen tekijä kaikilla noilla on se, että vedet on todella puhtaat ja siten uskomattoman kirkkaat. Ei ole ihminen päässyt niitä pilaamaan. Suosittelen aluetta kaikille joita kiinnostaa kalastuksen lisäksi päiväretkeily tai pidemmät vaellukset, siellä on myös mahdollisuus vuokrata soutuveneitä ja kanootteja kohtuulliseen hintaan.
Kirkasvetinen ja sen kirkkaat vedet

Alueella on ilmainen telttailualue nuotiopaikkoineen, mihin me teimme perusleirimme. Jos ei totaallinen metsäily kiinnosta, niin luontokeskuksen leirintä alueella on sitten enemmän palveluita. Tai jos ihan luksusta halajaa, niin nokka kohti Erä Hossaa, jossa hinnaston mukaan on aika kohtuu hintaiset mökit. Siellä on myös lähin "kauppa", mutta suosittelen tuomaan ainakin omat juomat muualta. Ellei halua maksaa 12-packista kahtakymppiä:)
Metsässä sai samoilla ihan omassa rauhassa ja laavuilla/nuotio paikoillakaan ei tullut ketään vastaan. Merkittyjä reittejä on paljon ja niiden varrella on hyvät tulenteko paikat, laavut oli siistit ja Ala-Valkeisen rannalla oli hyvin hoidettu autiotupa niille jotka tekivät pidempiä vaelluksia. Suosituin lampi/järvi taisi olla Kirkasvetinen, jossa sitten loppu päästä viikkoa vietettiinkin aikaa. Ja sieltä Jukka narrasi muutaman komean vonkaleenkin.
Koiria pystyi pitämään vapaana, kunhan piti järjen päässä. Alueella oli kuitenkin poroja liikenteessä. Göötit oli alusta asti sitä mieltä, että porot on kavereita ja niitä katsellaan kaikella kunnioituksella kauempaa ja nille ei tarvitse haukkua. Itse olin ihan ihmeissään varsinkin Tarmon suhteen kun osasi olla ja hillitä itsensä. Eräskin aamu kuunneltiin teltan sisällä kun poro mennä jolkuttaa aivan teltan vierestä ja koirat oli ihan hiiren hiljaa, korvat vain pyöri päässä.

Kirkasvetisen rannalla. Oma patentti; koirat mustekalalla kiinni vyötäröön. Et tartte kalliita juoksuvöitä ja venyviä jatkokappaleita.. Biltemasta saa mustekaloja joissa on lukkiutuva "koukkuosa".


Takana on monituisen monta kilometriä ja Jöötä vähän mietityttää..

Tarmo otti rennosti aina kun tilaisuus sen salli, pöpelikössä on kiva pyöriä.

Tämä kelo on tainut nähdä koiran jos toisenkin..

Maastonakit maastoutuu aika hyvin.

Vapaana olessaan Gösta piti huolen, että se kulki meidän välissä, keulaa piti Tarmo joka mennä jolkutti edellä, mutta jäi aina kauniisti odottamaan meitä hitaita.

Joskus niistä pitkistä koivista oli suoranaista hyötyäkin.. Tappijalka Gösta joutuu hyppimään portaat ylös, siinä missä Tarmo mennä askeltaa ne.


Rantavahdit.




Kuvia olisi koirista lisää Jukin kamerassa, mutta ne on vieläkin vain yhden kadonneen piuhan päässä vapaudesta. Koitan etsiä muistikortin lukijan jostain. Laura jos viitsit sen palauttaa hetkeksi..
Kaiken kaikkiaan ihana paikka. Kansallispuistot kun tuppaa kesällä olemaan ylikansoitettuja, niin täällä sai olla omassa rauhassa luonnosta ja maisemista nauttien.
Kiitos mennä viikonlopun mökkipoppoolle kivaa oli. Tarmo on nyt sitten ihan täysverinen homppeli.